Ryhmädynamiikka ja joukkueen kehitysvaiheet (JL)

RYHMÄN JA JOUKKUEEN KEHITTYMISVAIHEET

Ryhmädynamiikan teoria tiimin kehittymisessä.  

Ryhmädynamiikalla tarkoitetaan ryhmän jäsenten sopeutumista ryhmän toimintaan. Dynamiikka sisältää ryhmän kommunikaatioprosessit ja vuorovaikutusmallit sekä ihmisten väliset vetovoimatekijät. Sosiaaliset tekijät ja vaikutukset, normit, roolit, status, valta ja valtasuhteet sekä ryhmäkulttuuri vaikuttavat ryhmään.

Ryhmän muodostumista ja ryhmädynamiikkaa on tutkittu paljon. Useimmissa tutkimuksissa ja asiantuntijoiden teksteissä viitataan B.Tuckmanin kehittämään ryhmädynamiikan etenemismalliin.

Tuckman, B. W. (1965), Developmental sequence in small groups ja 1977 Tuckman ja Jensen määrittelevät julkaisussaan ”Group & organization studies” ryhmän kehitysvaiheita.

Heidän mukaansa kaikki ryhmät käyvät läpi kehitysvaiheet, jotka ovat muodostuminen, myllerrys, järjestäytyminen, tuottaminen ja hajoaminen. He loivat mallin, jossa luokitellaan ryhmissä esiintyvät pääominaisuudet. Neljä ensimmäistä vaihetta (forming, storming, norming, performing) Tuckman tunnisti jo 1965 julkaisussaan, mutta Jensenin kanssa tehdyssä julkaisussa kehitysvaiheeseen lisättiin vielä "Adjourning", suomalaisissa julkaisuissa käännetty yleisesti hajoamisen vaiheeksi.

Itse pidän tärkeänä yhteisten tavoitteiden ja päämäärän asettamista sekä selkeiden tehtäväjakojen määrittelyn. Joukkuetoiminnassa ja kilpaurheilussa yhteisesti sovitus arvot ja ryhmälle tärkeiden tavoitteiden määritteleminen ovat tärkeää. Arvot tuovat toiminalle pelisääntöjä ja antaa henkistä voimaa ja luottamusta tiimiin ja luo yhteiset päämäärät.

Kokemukseni mukaan työelämän tiimeissä tavoitteet ovat monesti väljempiä, eikä niin vahvasti tavoitteellisia, kuin esim. kilpaurheilussa. Henkilöiden työnteon kulttuuri ja muut sosiaaliset taidot sekä asenteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Tämä taas luo johtamiselle lisää merkityksellisyyttä. Mielestäni tiimi työskentely on tehokas ja motivoiva tapa tehdä asioita. Suurimmat haasteet yleensä ovat henkilökemioissa ja heidän vahvuuksien huomioimisessa sekä tunnistamisessa. 

Yleisesti pidetään, että Tuckmanin ja Jensenin malli on erittäin hyödyllinen ryhmän kehityksen analysoinnissa.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että yleiskatsauksena Tuckmanin ja Jensenin malli on hyödyllinen ryhmän kehityksen analysoinnissa. Oman kokemukseni ja osaamiseni pohjalta valmentajana ja kouluttajana voin hyvin ymmärtää tämän teorian kautta ryhmän, tiimin tai joukkueen kehittymistä.

Tässä Blogissa käymme Tiimimme kanssa läpi kehitysvaiheet ja niiden tunnuspiirteet.

Tuckman, B. W. (1965). Developmental sequence in small groups. Psychological Bulletin, 63(6), 384–399. https://doi.org/10.1037/h0022100

 

Blokin kirjoittaja: Jorma Lilli, valmentaja, kouluttaja ja HH-opiskelija. 

Kuva: https://teamhood.com/wp-content/uploads/2021/02/team-development-cycle-5.jpg